Opettajuus saapuu, kun opettaja on valmis

Opettajuus on palvelutehtävä, jolla opettaja auttaa oppilasta oppimaan tietoa tai taitoa, jota oppilaan on tarkoitus oppia. Opettajuus on opettajan ainoa tehtävä. Mikäli opettaja tekee muuta, ei hän ole tuolla hetkellä opettaja, vaan jotakin muuta.

Kuinka hyvin opettajuus toteutuu koulussasi?


Laskutehtävä arvioinnin helpottamiseksi:

Paljonko opettajalta menee aikaa esimerkiksi oppilaiden häiritsevän käytöksen rauhoitteluun?

Oletetaan, että opettaja käyttää tähän aikaa keskimäärin 5 minuuttia per oppitunti. Useat opettajat ovat kylläkin todenneet sen olevan toiveajattelua: "voi kun edes tuohonkin pääsisi joskus..."

Viisi minuuttia vaikuttaa vähältä, mutta se on yhdeksäsosa oppitunnista. Yhdeksäsosa kouluvuodesta on yksi kuukausi. Yhdeksäsosa peruskouluajasta on yksi kokonainen lukuvuosi.

Oppilaat joutuvat siis kohtaamaan jokaisella vuosiluokallaan viestin "odota", kun opetus keskeytyy jonkin tärkeämmän asian takia. Näin jokainen oppilas menettää kouluaikanaan tähän odottamiseen yhden kokonaisen lukuvuoden.

Ketä tämä tarpeeton voimavarojen tuhlaus sekä täysin tarpeeton oppilaiden ja opettajien turvallisuuden laiminlyöminen palvelee? Onko meillä tällaiseen opettajuuden haaskaamiseen ja lasten heitteillejättöön varaa?

Opettajuus palvelee vain oppimista. Opettajuus on siis palvelutehtävä, jonka olemassaoloon syntyy tarve silloin, kun on joku, joka valmis oppimaan jotakin ja on joku, joka on kykenee opettamaan sen. Opettajuus on johtajuutta, joka huolehtii olosuhteista, joissa oppimisen edellytyksenä oleva opettaminen ja opiskelu on mahdollista.

Kokemukseni mukaan suurin osa vuorovaikutusongelmista (käytöshäiriöt, passiivisuus, haluttomuus opiskella, levottomuus ym.) koulussa on seurausta opettajuuden sivuuttamisesta jonkin "tärkeämmän tehtävän takia". Tällaisia opettajalle koulun arjessa delegoitutivia tehtäviä ovat kaikki opettajuuteen kuulumattomat tehtävät, kuten äidin, isän, tuomarin, terapeutin, sosiaalityöntekijän ja poliisin tehtävät. Nuo tehtävät kuuluvat yhteistyöverkoston eri henkilöille - ei opettajalle.

Opettajan tehtävänä, myös kasvatustehtävänä, on huolehtia opettajuuden toteuttamisesta. Tämä onnistuu vain olemalla suostumatta opettajuutta häiritseviin tehtäviin ja delegoimalla ne yhteistyötahoille.

Koulu on lapsen työpaikka ja koulutyö edellyttää työkykyisyyttä. Tämä tarkoittaa, että ollakseen oppilas, lapsen on oltava fyysisesti ja psyykkisesti työkykyinen. Ellei hän sitä ole, on lapselle tarjottava apua niin, että hän kykenee jälleen olemaan oppilas. Tämä on lapsen kunnioittamista niin lapsena kuin oppilaanakin.

Hoitotyön ja lastensuojelutyön sekoittaminen koulutyöhön (opettamiseen ja opiskeluun) on sen sijaan lapsen ja oppilaan tarpeiden ohittamista. Seurauksena on turvattomuutta sitä enemmän, mitä enemmän koulutyötä johtavan opettajuuden tuoma turva väistyy. Turvaton oppilas joutuu selvitymään itse peloistaan, liittyivätpä ne mihin tahansa ulkoisiin tai sisäisiin uhkaan tai hylätyksi tulemisen pelkoihin. Joka kerran, kun koulussa luovutaan opettajuudesta, syyllistytään - vaikkakin useimmiten tiedostattomasti - oppilaan (lapsen) henkiseen väkivaltaan.

Kysymys on vakavasta riskistä, joka valitettavasti toteutuu useimmissa kouluissa jokaisena koulupäivänä. Tämä on kuitenkin ehkäistävissä yksinkertaisesti: opettaja pitäytyy siinä tehtävässä, jonka takia oppilaat hänen luokseen tulevat eli opettajuuden palvelutehtävässä.

Vaikka ratkaisu on yksinkertainen, ei se välttämättä ole helppo. On totuttu ottamaan huolehdittavaksi ylimääräisiä tehtäviä mm. resursseihin ja muiden puutteisiin vetoamalla tai näiden puutteiden "velvoittamana". Ylivastuullisuus on kasvanut niin kiinteäksi osaksi koulun kulttuuria, että opettajille opetetaan jopa kiinnipitotaitoja, joita hänen oletetaan käyttävän osana työtään. Hätätilanne on erikseen, mutta kiinnipito ei kuulu muuten opettajan tehtäviin millään tavalla.

Opettajalle kuulumattomista tehtävistä irrottautuminen onkin usein haasteellista ja silloin koulutusta tai työnohjausta voi olla viisasta käyttää apuna ja yhteistyövälineenä.